|
|
Ikkunasta katsoen ilma näytti koko ajan elävän ja muuttavan muotoaan, välillä tuli lunta sakeana, välillä aurinko valaisi hetkeksi pihan ja talojen keltatiiliset seinät. Taistelin itseni kanssa pitkään, lopulta kuitenkin tunsin pakottavaa tarvetta liikutella itseäni istuttuani koko aamupäivän. Lihaksia särki jo pelkkä liikkumattomuus ja istuminen, silmät tuntuivat jäykiltä ja kangistuneilta päässä.
Nousin hopeisesta orhista parkkipaikalla joka kesällä oli aina täynnä Muumimaailmaan tulleiden autoja. Tuuli oli navakampi kuin olin kuvitellut. Kun katselin parkkipaikalta puistikon läpi vierasvenesatamaan näkyi kaukana jäällä, Kultarannan edessä, tuulen myrskynä jäältä nostamaa lumiusvaa jonka taakse Luonnonmaa sameni harmaaksi värittömäksi matalaksi massaksi. Kuin uniseksi akvarelliksi.
Otin vierasvenesatamassa muutaman kuvan pyrkien vangitsemaan näkymän lumiusvan taakse hiipuvasta saaresta ja tuulen voimasta. Jäällä näkyi leijamaisen purjeen kanssa liikkuvia ihmisiä, ehkä suksin tai laudalla. Myötätuulessa purjehtijat menivät vauhdilla, joutuen kovassa ilmavirrassa nostamaan purjettaan vaakatasoon hillitäkseen liialliseksi äitynyttä vauhtiaan - eräs purjehtijoista hypähti tuulen voimasta ilmaan lentäen viitisen metriä - mukavan näköistä touhua.
En ollut pukeutunut aivan olosuhteiden mukaisesti kolmen vartin nahkatakissani ja laivurinlakissani joka tuulen voimasta muutti vähän muotoaan ja haukkasi toisinaan ilmaa reippaassa puuskassa. Olin ulkoilupukuihin pukeutuneiden vastaantulijoiden mielestä kuin väärään paikkaan eksynyt vahtimestari - luulen - eivät kuitenkaan avoimesti hymyilleet vastaantullessaan.
Mutta hyvää liikunta tekee, pitäsi jo alkaa tekemään taas jotakin! |
|
|
Cogito, ergo sum. Ajattelen, siis olen
Vanha Rauma
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||
